tiistai 31. joulukuuta 2013

Viimeisiä viedään!

Enää olisi n. tunti aikaa tätä vuotta 2013. Jotain pitäisi ynnätä yhteen, mitä on tehty ja mitä on tapahtunut. Mihin ollaan menossa ja mitä halutaan tulevalta vuodelta.

Vuosi on ollut melko rauhallinen. Mitään kamalaa kiirettä ei olla pidetty mihinkään suuntaan.

Terveys: Iita on ollut pääosin terve. Vuoden aikana oli yksi täitartunta ja sitä hoideltiin kuntoon.

Mätsärit: Viisi (5) mätsäriä vuodessa oli aika vähän. Karvattomuus taisi olla osasyy. Paras sijoitus oli viimeisessä mätsärissä sinisten 2..

Näyttelyt: Kolmeen (3) taisin ilmoittaa ja kahdessa käytiin. Tuuri jäi väliin, kun Iita pudotti karvansa. Tuloksena molemmassa näyttelyssä H.

Toko: Ylitettiin ainakin omat odotukset. Kolme (3) koetta ja kaikista ykköstulos ja TK1.

Ensi vuodelle pitäisi jotain suunnitelmia kaiketi tehdä. Näitä on mietitty. Paljoa en uskalla edes toivoa, mutta tavoitteita pitää olla.

Terveys: Terve vuosi. Terveystarkastukset (silmät, polvet, sydän).

Mätsärit: Käydään niin monessa kuin jaksetaan ja ehditään.

Näyttelyt: ERI:n metsästys jatkukoon.

Toko: AVO1 ja jos se tulee niin TK2:sta tavoittelemaan.

Muuta: Uusien lajien kokeilua. Haku kiinnostaisi ja jälki. Lisäksi LTE ja BH. Joku kurssi/koulutus?

Muutoin me Iitan kanssa toivotamme kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2014!



maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu rauhaa!

Taas on päivitykset jääneet, mutta eihän tässä mitään ihmeitä ole tapahtunutkaan. Ulkoiltu on, treenattu on ja eletty eteenpäin.

Nyt on aika rauhoittua ja suunnata katse tulevaan. Tulen tekemään vielä seuraavassa päivityksessä yhteenvedon siitä, mitä on tehty ja mitä tavoitellaan ensi vuonna. Päässä pyörii n. miljoona suunnitelmaa eikä oikein tiedä mistä lähtisi niitä purkamaan. :D Pääasia on kuitenkin, että tässä hetkessä kaikki on hyvin. Keskitytään olennaiseen ja lähdetään joulun viettoon.

Siispä oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille ystäville, tuttaville ja niille jotka blogia lukee! Iita lähettää terveiset kaikille koirakavereilleen ja minä hyville ystäville vuoden varrelta! :)


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Lisää reeniä!

Tänään jatkettiin ahkeraa treenausta. Mentiin keskenämme Mansikkapuiston kentälle jossa oli muutama lapsi sopivasti häiriöksi. Alkuun otin pienen hetsin narupallolla ja tarkoituksena ottaa alle kokeenomainen seuraamiskaavio. Alku meni hyvin (eli n. 5m) kunnes kaksi lasta juoksi kohden huutaen: "Saako sitä silittää?" Siinä vaiheessa, kun vastasin: "Ei juuri nyt.", Iita päätti toisin. Se ampaisi juoksuun kohti lapsia. Karjaisin suhteellisen lujaa käskyn ja se menikin perille. Iita palasi perusasentoon ja seuraaminen jatkui. Seuraaminen ei ollut teknisesti niin hyvää kuin voisi olla. Kenguru oli kaivettu naftaliinista ja ihmeellistä väljyyttäkin oli.
Kaukoja harjoiteltiin pidemmällä välimatkalla ja olin oikein tyytyväinen. Keskittyminen ei herpaantunut vaikka lapset leikkivät lähellä. Lisäksi harjoiteltiin luoksetulon stoppia takapalkalla. Neiti oppi ehkä vähän liiankin nopeasti, että pysähdyksestä pääsee palkalle. Luoksetulo oli välillä tahmeaa ja stoppi vino.
Treenin lopuksi olin hyväsydäminen ja menin lasten luokse ja annoin luvan silittää Iitaa. Se taisi Iitallekin toimia loppupalkkana aika mainiosti. Niin oli yksi lapinkoira ja kaksi lasta onnellisia.

Illalla käytiin lenkillä ihanien sheltti poikien kanssa. Iitalla ja Rockylla tuntuu olevan ihan omat keskustelut menossa. Mitähän ne lie juttelee. :D

Tarkoitus oli tänäänkin ottaa hyppyä tai noutoa, mutta sallittakoon nyt neidille lepo.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Hirvikoiran seikkailut

En muista olenko aikaisemmin maininnut siitä, kuinka Iitaa usein luullaan joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on. Pentuna Iita oli yleensä rodultaan sekarotuinen joskus jopa saksanpaimenkoira. Ihmiset hämmentyivät kuullessaan sen olevan "ihan rotukoira". Viimeisin erhe oli kaksi lenkkeilevää miestä joista toinen huikkasi minulle: "Tytöllä on oikein tommonen hirvikoira." En edes vaivautunut vastaamaan mitään, mutta siitä päästäänkin tämän päivän epistolaan..

Iita on viimeaikoina taas lenkkeillyt äitini eli "mummon" seurassa. 27.11. tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yllättävää. Tutulla lenkkireitillä tuli hirvi vastaan. Iita oli äidilläni irti ja molemmat varmasti hämmästyivät vähintäänkin tielle yhtäkkiä loikannutta isoa elikkoa. Iita oli ensin uskonut käskyä luoksetulosta, mutta päättänyt sittenkin käydä katsastamassa: mikä se oli ja minne se meni? Onneksi hurja hirvikoira malttoi kuitenkin mielensä ja palasi jälkiään huudettaessa takaisin.

30.11. käytiin katsastamassa sukulaisten uusi koti. Iita sai pimeällä tiellä juosta irrallaan ja perille päästyä vietti aikaa ulkosalla allergian takia. Saapahan kasvatella karvojaan, kun pakkastakaan ei ollut.

1.12. sunnuntaina oli tarkoitus tokoilla, mutta päästiinkin hakumetsään. :) Suunnattiin Elli-tätin kanssa Ladun majalle jossa oli penturyhmän kokoontuminen. Iitan kanssa ensin otettiin vähän tokon tapaista eli käytiin läpi mitä noudon kanssa jatkossa tehdään ja miten luoksetulon stoppeja saisi paremmiksi. Iita ei ihan (YLLÄTYS!) ollut kuulolla ja hanskassa..
Haku oli meille ihan uusi laji ja innolla lähdin kokeilemaan. Iitalle otettiin ensin neljä (4) maalimiestä metsään ihan näkösälle ja sitä sitten huudeltiin ukolta toiselle. Voi miten kivaa se olikaan, kun sai juoksennella hakemaan herkkuja jokaiselta! Sitten otettiin yksi haku yhdellä ihmisellä. En osaa oikein sanoa hakiko Iita näöllä vai hajulla, mutta kivaa tuntui olevan ja ukko löytyi.
Kotona otettiin vielä parkkipaikalla treenit karjakoirien kanssa. Iitan kanssa tein ensin liikkeestä seisomista. Palkkasin ensin pelkästä pysähtymisestä joka oli kuulema hyvä ja parantunut kovasti. Sitten otettiin melkein kokonainen liike ja Iita pysyi myös paikallaan vaikka kävelin sen ohi taakse. Täytyy tähän vielä ottaa ns. liimaaminen mukaan. Hyppyä harjoiteltiin myös, lähinnä lisävinkkejä kaipailin. Iita kyllä hyppäsi, mutta jäi kovin lähelle estettä ja auttamatta vinoon. Tähän siis lisää treeniä ja PALJON.
Toisessa setissä otettiin merkkiä esimerkiksi. :D Iita näytti ihan hyvän merkin. Meinasi kyllä ensin kaataa kartion, mutta luopui ajatuksesta. Kaukoja kokeiltiin myös ja ne oli kyllä hyvällä mallilla. Lopuksi näytösmalliin pätkä seuraamista joka sai kehuja. :) Ilme oli loistava ja vire hyvä. Tykkäsin!

Eilen harjoiteltiin sisällä noutoa ja lähinnä sitä pitoa. Palkkaamista silloin, kun ei mällätä ja muutenkin sitä palkkaamisajankohtaa. Hyppyäkin treenattiin ja tarvitsee vielä treenatakin. Lopuksi temppuiltiin ja Iita oli ihan liekeissä. :D

Tänään tehtiin äitin luona noutoa ja nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, että on tuo nopea oppimaan. Palkkaa ei ota jos ei ensin ota kapulasta kiinni eli ei tiputa enää varpaille. Lisäksi antaa koskea kapulaan eikä mällää. Intoa kyllä löytyy. Tia ja Lykky kävi iltasella kylässä ja Iita oli aivan pitelemätön. Lykkyä tosin ei oikein leikittänyt. Kivaa kuitenkin. :)

Caramelon Talking To Me "Lykky" <3

Iita ja Lykky painii. :D


torstai 21. marraskuuta 2013

Pullat kuntokuurille

Sunnuntai meni vielä näyttelyn jälkimainingeissa ja Iita oli hyvin väsynyt. Maanantaina meille tuli mieluisia vieraita, kun Tia ja Lykky tuli kylään. Iitan äänisuodatin katosi jonnekin ihan kokonaan ja komennuksetkin tuntuivat menevän kuuroille korville. Vauhtia tosiaan riitti ja koirat painivat sen aikaa, kun omistajat nauttivat kahvista ja keskustelivat, mistäpäs muustaan, koirista. Iitan kanssa lähdettiin vielä saattamaan ystävät kotiin ja palattiin ottamaan itse lepoa loppu illaksi.
Tiistaina käytiin lenkkeilemässä kahdestaan.
Eilen meillä olikin seuraa, kun saatiin Pipe ja pojat mukaan lenkille. Iita meni ihan pähkinöiksi nähdessään Zorron, Rockyn ja Rambon (shetlanninlammaskoiria). Jostain syystä sokea Zorro oli Iitan mieleen tällä kertaa erityisesti. Ainut vaan, että neiti ei ymmärrä Zorro herran olevan sokea ja yllättävä kieli korvassa kesken lenkin ei varmasti aina ole Zorron mieleen. :D Samalla lenkillä tavattiin paljon muitakin koiria ja porukassa kulkeminen tekee välillä todella hyvää. Kiitos Pipe ja pojat!

Tämän viikon treenit ovat jääneet erinäisistä syistä vähemmälle. Eilen lenkkiseuraa odotellessa tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja kehuilla palkkaamalla ja välillä namilla. Nameja koitettava kasvattajan käskystä pitää minimissä. Iita oli oikein innokas ja täytyykin katsoa jos viikonloppuna saisi seuraa ja pääsisi kunnolla treenaamaan. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on hieman orpo olo, kun neiti koira lähti mummon ja papan kanssa mökkeilemään ja koti on hiljainen.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Parhaan kaverin paluu ja missikisat

Keskiviikkona (13.11.) Iita pääsi pitkästä aikaa lenkille rakkaan ystävänsä Lykyn kanssa. Iita oli niin onnellinen koiratyttö kuin vain olla voi. Ihan ilman kommelluksia ei lenkistä selvitty, kuten jo tapaan taitaa meillä kuulua. Lykyn fleksin lukko aukesi kesken lenkin ja siinä vaiheessa oli kaksi koiraa irti Laukaantien välittömässä läheisyydessä! Iitaa olin pitänyt irti jo jonkin aikaa, mutta Lykyn päästyä irti ei kaksikko pidellyt mikään. Lykky juoksenteli sinne tänne Iita kiljuen perässään. Muu kun ei auttanut, loikattiin koiria huudellen metsään ja toivottiin älykaksikon seuraavan perässä. Pian pimeyden keskeltä kuuluikin Tian ääni: "Se on kiinni!". Helpotuksen huokaus ja tärinät siihen päälle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos kuitenkin Tialle taas lenkkiseurasta. ;)

Tänään oltiin Iitan kanssa Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Iitalle se oli eka kerta sisänäyttelyssä ja hyvinhän se meni. Iita tapasi ensimmäisenä yhden ihastuksistaan Urhon (Jehnajan Mokoma) ja voi sitä pussailun määrää. Lisäksi Iita keräsi katseita monilta ohikulkijoilta ja monen suusta kuuluikin ihastelua pientä höpsöä kohtaan.
Kehässä Iita kävi Hannan (Riska-siskon haltija) kanssa. Iso kiitos siis Hannalle esittämisestä. Iita meni hyvin reippaasti Hannan mukana ja toimi nätisti. Kehässä oli suht paljon avoimenluokan narttuja ja taso kova (siis meihin nähden). Iita sai kehästä keltaisen nauhan eli H:n, mutta arvostelu oli oikein mukava.
Lopuksi käytiin vielä juttelemassa kasvattajan kanssa. Oli todella mukava tavata niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia. Tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan myyntikojuilta, mutta ehkä ensi kerralla.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Mikä se on, kun mättää?

Marraskuun alkupäivät olivat omistajan rentoutumisaikaa. Käytiin Himoksella kahtena iltana nauttimassa musiikista. Lauantain Iita pääsi (joutui) mummin hoiviin. Olihan siitä koirallekin iloa, kun pääsi sunnuntaina katsastamaan mökin syyskuntoa ja juoksemaan pihalla irrallaan. Kiitos vielä mummille ja papalle lapsen hoidosta!

4.11. maanantaina käytiin treenaamassa kylmässä ja märässä syysillassa. Olen huonolla menestyksellä koittanut suunnitella treenejä uuteen uskoon ja tehdä asioita vähän toisin. Alkuun otettiin luoksetulon loppuosaa. Jätin Iitan eri mittaisten matkojen päähän odottamaan ja kutsuin sivulle. Toimi tosi hyvin. Seuraavaksi otettiin pelkkää vauhtia luoksetuloon eli ns. läpijuoksua. Sekin meni oikein mallikkaasti.
Harjoiteltiin myös paikkamakuun alkua ja siinä lähinnä sitä, että käsken Iitan maahan ja odotan hetken ja palkkaan maahan. Iitalla tuppaa maltti loppumaan ja silloin ilmenee hissiliikettä ja sivulla veivataan maassa olemisen ja istumisen välillä.
Liikkeestä seisomista olen koittanut tehdä leikin ja kivan kautta ettei paineistumista esiintyisi enää. Olen myös miettinyt liikkeen uudelleen opettamista, mutta jättänyt sen vielä tekemättä. Liikkeestä seisominen on vielä epävarma liike ja palkkailin eri kohdissa liikettä. Vaikeusastetta nostaa vielä se, kun pitäisi kävellä koiran ohi. Iita helposti kääntyy perään.
Loppuun meinasin ottaa vielä kaukoja, mutta jotain tapahtui. En vieläkään tiedä johtuiko paineesta vai kylmästä ja kosteasta säästä, mutta tämä osa treeneistä meni ihan pipariksi. Iita meni maahan, mutta nousi ylös, kun kävelin pois sen luota. Menin uudestaan Iitan luokse ja käskin maahan. Tässä vaiheessa Iita vaan seisoi vierelläni ja halusi tilanteesta pois. Peruutti taakseni ja jäi sinne seisomaan korvat luimussa. Mietin myös palkkaamisen muuttamista tähän liikkeeseen toisenlaiseksi. Jätettiin kaukot tähän ja tehtiin vaan leikin lomassa muutama maahanmeno ja ne toimi.

9.11. lauantaina treenattiin Lievestuoreella. Koira autosta ulos ja siinä ne treenit meinasikin olla. :D Iita nimittäin oli pikkuisen ylivilkkaalla tuulella ja katosi horisonttiin. Juoksi vaan kenttää ympäri ja rähisi mennessään.
Harjoiteltiin alkuun pitkästä aikaa ruutua targetin avulla. Iita oli heti mukana ja muisti ruudun hyvin. Juoksi vauhdilla keskelle ruutua ja seisahtui paikoilleen. Pallopalkka perään oli ihan huippua neidin mielestä.
Tehtiin pätkä seuraamista ja se lähti ensiyrittämällä ihan lapasesta. Iita keuli ja edisti. Uusi yritys ja paljon rauhallisempi ja täsmällisempi koira. Hienot käännökset ja kaikki. :) Jotenkin olen tullut huomanneeksi sen, että nykyään, kun en huomaa koiraa seuraamisessa se seuraa hyvällä paikalla ja hyvässä vireessä. Jos taas huomaan sen se edistää tai painaa.
Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna ja palkalle suoraan. Vauhtia löytyi edelleen. Tällä kertaa vaan kanavoituna oikein. Otettiin myös stopin kanssa ja kyllähän se valuu vieläkin. Siihen siis joku uusi juttu keksittävä.

Välillä pistin Iitan autoon takaisin vähän rauhoittumaan jonka jälkeen jatkettiin..

Ruutua otettiin toiseen otteeseen ilman targettia. Toimi ilmankin. :)
Noutoa otettiin loppuun ja ensimmäisellä heitolla koira karkasi kapulalle, tosin toi sen hienosti sivulle asti. Pari seuraavaa yritystä meni paremmin ja siitä loppuun hirmuiset pallonhakuleikit. :)

12.11. tiistaina elikkäs eilen käytiin iltasella treenaamassa. Otettiin uudestaan syyniin ne kaukot. Tällä kertaa palkkasin eritavalla ja jotenkin se toimikin. Tehtiin muutamia toistoja. Välillä tuntuu ennakoivan käskyjä ja siihen pitää puuttua. Muuten oli todella hyvä. Aloitettiin lyhyemmällä etäisyydellä ja pidensin sitä toistojen mukaan.
Luoksetuloa otettiin pysäytyksen kanssa. Välillä valuu todella paljon. En oikein tiedä mitä tekisin, että saisin napakamman stopin. Toistoja ei voi tehdä paljoa, kun alkaa ennakoimaan. Intoa on taas enemmän kuin älliä.
Liikkeestä seisomista tehtiin lopuksi. Alkuun palkkasin pelkästä pysähdyksestä ja hyvä mieli pysyi yllä. Edelleenkin lähtee seuraamaan perään, kun kävelen ohi. Kun siitä ei palkkaa tullut, vire laski ja pienen lapinkoiran mieli meni ihan maihin. Yritin innostaa ja saatiin tehtyä pari hyvääkin toistoa.
Plussana vielä se, että koirahäiriötä oli kentän laitamilla, mutta se ei vaikuttanut tekemiseen mitenkään. Iita kyllä noteerasi muut koirat, mutta oli koko ajan kuulolla eikä yrittänytkään lähteä mihinkään luotani. :)

Tänä aamuna Iita pääsi aikaisin lenkille ja nyt odotellaan ja katsotaan mitä ilta tuo. Jotenkin tuntuu vain siltä, että syksy on vienyt omat mehut ja treenaaminen tuntuu välillä todella tylsältä. Niinä päivinä, kun itsellä on intoo, koira on nuudeli.



perjantai 1. marraskuuta 2013

Puolin ja toisin

Viime aikoina on tapahtunut vähän kaikenlaista ja sitten taas toisaalta ei mitään.

Ensin olin itse kipeänä ja Iitan kanssa tekeminen jäi suhteellisen vähille. Onneksi hädässä ystävä tutaan ja Elli kävi yhtenä päivänä hakemassa Iitan juoksemaan kurjakoirien kanssa. :)

Lisäksi Iita päätti aloittaa juoksunsa (onneksi myös lopetti) ja sekin vähän jarrutti tekemistä.

Nyt ollaan päästy taas jo treenaamaan ja tekemään asioita niin kuin ennenkin. Lokakuun alussa käytiin eläinlääkärissä (Eläinklinikka Tähti) jossa Iitalla todettiin tassuissa hiiva ja kutinan aiheuttajaksi muutoin kuolleet täin munat. Siispä hoitona koko koiran pesu, tassujen pesu hiivashampoolla ja takatassun haavan hoito betadinella.

Lenkkeilty ollaan paljon yksin. Viikolla tosin tehtiin lenkki Pipen ja poikien (sheltit: Rocky, Rambo ja Zorro) kanssa ja kuuleman mukaan Iitan "long time boyfriend" on myös tekemässä pienoista comebackia Jyväskylään.

Iita kävi myös kokeilemassa linnunmetsästystä, mutta huonolla tuloksella. Eihän siitä ainakaan apua ollut.

Meillä on myös paljon suunnitelmia mielessä tai siis minulla on. Olkoon koira niistä vielä tietämätön. :D Koitetaan taas saada blogia päivitetty uuteen uskoon ja pidettyä päivitysvälit lyhyinä. Jospa sitä itsekin muistaisi mitä milloinkin on tapahtunut. :D

Katla, Armi & Iita

Kaverukset Iita ja Armi

Treenailua

Lentävä karvapallo!
Kaukoja... onko pakko nousta?

Kaukoja

Maahan menee hienosti

Joko namin saa ottaa?

Luoksetuloa

Kivaa!

Pörrö seuraa <3




lauantai 31. elokuuta 2013

F*uck the animals

Ensin mukavempia asioita.

Viime torstaina (29.8.) käytiin Iitan kanssa tokoilemassa. Löysin omalta kentältä sopivasti häiriötä joten treenistä ei tullut millään tapaa tylsä. Vallattiin hiekkakenttä ja vieressä nurmella pikku pojat pelasivat jalkapalloa. Lisä haastetta toi jättikokoinen rusakko joka loikki vähän matkan päässä ja yritti aiheuttaa pahennusta.
Aloitettiin treenit seuraamisella. Se oli todella tiivistä taas. Ehkä voisi jopa mennä painamisen puolelle. Ainut mikä silti eniten harmitti oli oma moka, kun en taas jostain syystä älynnyt hetsata alkuun ollenkaan joten vire oli mitä oli. 
Seuraavaksi tehtiin noutoa. Lisänä oli vielä "odota" -käsky, kun kapulan heitän. Käskyllä Iita lähti reippaasti hakemaan kapulaa ja tuli samalla hyvällä vauhdilla takaisin. Mitään kapulan mälläämistä ei nyt ollut. Lisäksi mikä parasta irroitus tapahtui vasta käskystä! Sisäharjoitukset irroittamisen suhteen ovat tuottaneet tulosta.
Liikkeestä seisominen oli tällä kertaa oikein hyvä. Seuraaminen tässä oli parempaa ja seisominen tapahtui heti. En uskaltanut jälkeeni katsoa, kun pelkäsin Iitan menneen maahan, mutta siellähän se seisoi ja sai siitä palkan. 
Loppuun tehtiin vielä kaukoja. Ensimmäisellä yrityksellä välimatkaa oli varmaan liikaa. Eka I-M oli hyvä, mutta sitten se ei enää noussutkaan kuin vasta kolmannella istumaan. Uusi yritys lyhyemmällä etäisyydellä I-M-I-M hyvät vaihdot ja hurjat leikkimiset loppuun.

Sitten se ikävempi asia. Olen jo pitkään miettinyt mikä ihme ja kumma Iitaa kutittaa koko ajan. Ensimmäisenä ostin apteekista rauhoittavaa shampoota, kun mitään muita oireita ei ollut kuin kutina. Shampoolla ei ollut ihmeempää vaikutusta. Sitten sain vinkin, että koirassa saattaa olla täitä vaikka mitään ei näkyisikään. Ostin Exspottia apteekista alkuviikosta ja vetäisin sen niskaan. Kutina kyllä jatkui ja mitään ei karvan seassa sittenkään näkynyt. Seuraavaksi kuulin, että toinenkin koira kärsi kutinasta ja sillä näkyi turkin seassa elämää. Täitähän ne oli. Yhteinen nimittäjä oli sama mökki millä koirat olivat olleet. Syynäsin Iitaa harjan kanssa ja karstaan tarttui kuin tarttuikin yksi kuollut täi. Onneksi vihulaiset eivät tartu ihmiseen ja ovat hoidettavissa. Harmittaa vain kutina joka vielä jatkuu ja saattaa jatkua pitkäänkin vaikka tartunta olisi hoidossa. 

Siispä fuck the animals ja eritoten supikoirat ja ketut! I brest my face.

perjantai 23. elokuuta 2013

Koko kesän päivitykset -maraton

Heinäkuu tiivistettynä oli lomakuukausi. Viikko oltiin Iitan kanssa Lievestuoreella loikoilemassa. Viikolla vietettiinkin pienen karvattoman koiran syntymäpäiviä. 2 vuotta tuli mittariin että pätkähti. Millään ei meinaa uskoa, että siitä on oikeasti tulossa iso koira. Ei enää pentu.

Virallinen 2v kurja poseeraus. :D
Kurja ja kurjan nakkikakku.


Toinen viikko vietettiin isäni luona Havumäessä. Iita sai "pappalassa" juoksennella irrallaan ja telmiä pihassa. Tosin neitin käsitys pihasta vähän laajeni viikon mittaan. Milloin mistäkin metiköstä sain sitä huudella ja etsiä. Iita myös ui ja metsästi hiiriä, oksenti heinää, söi kuin ahmatti ja etsi edellis kesänä piilottamaansa luutaan huonolla menestyksellä.

Vauhtia piisaa!

Jäkäläkummun Riimi jäkäläkummulla

Uimamaisteri

Viikon päätteeksi mentiin mummon ja toisen papan luokse yöpymään. Siellä Iita sai leikkiä pitkästä aikaa Topin kanssa ja vauhtia kyllä riitti. Iita ui useita kertoja joessa ja allekirjoittanut jatkoi vain rentoutumistaan.

Little moment of peace - Iita & Toby

Tässä vaihessa Iita jäi mummon hoiviin, koska mummo kovasti tahtoi kaveria itselleen. Viikon Iita vietti siis vielä Havumäessä ja allekirjoittanut mökillä Suonenjoella. Iitan viikko oli mennyt marjastaen, uiden, hiiriä tappaen, karkaillen ja lenkkeillen. Eli ihan koiran elämää.

Viimeinen lomaviikkoni oltiin Lievestuoreella. Nautittiin vähästä lomasta mitä jäljellä oli.

Arkeen paluu oli kyllä kaikille aika kurja. Iita ei pitänyt kaupunkiin tulemisesta ja minä töistä. Jos jotain hyvää on etsittävä niin treenit on taas aloitettu. Viikko sitten perjantaina Iita sai viettää aikaa vanhan kultsuherran Santun kanssa. Santtu ei niin välittänyt Iitan kiljumisesta ja vaativasta leikkiin kutsusta (tai käskystä), mutta innostui kuitenkin riehumaan nuoren naisen kanssa.

Viimeisimmät treenit meillä oli keskiviikkona (21.8.). Tehtiin n. 3min paikkamakuu ja harjoiteltiin lähinnä sitä asentoa. Nyt se oli aika hyvä.
Seuraamisessa meinasi väkisin lähteä mopo keulimaan, mitä ei ole aikoihin tapahtunutkaan. Korjasi hyvin ja kontaktikin pysyy nyt paremmin kuin aikoihin.
Kaukot pysyi hyvin paikallaan. Ainut miinus oli se, kun jostain syystä maahan mentäessä toinen etujalka oli pakko pistää rinnan alle koukkuun.
Luoksetulo + pysäytys meni taas hienosti. Muutaman askeleen ehkä "hiipi" ts. ei pysähdy kuin seinään, mutta pysähtyy kuitenkin.
Liikkeestä seisomista lähdettiin harjoittelemaan kivan kautta uudestaan. Menin itse puolihölkkää ja koira tuli mukana siitä iloinen "seiso" ja nami perään. Samaa toistettiin useita kertoja ja sehän seisoi. :)

Kaiken kaikkiaan treenaminen on nyt kivaa. Sisällä ollaan harjoiteltu noutokapulan pitoa ja luovutusta. Nyt ehtii jo antaa sen irroituskäskynkin ja neiti jopa pitää sitä kapulaa suussaan. Kyllä tämä tästä kasaantuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu sujuvan. Onko koira kasvanut loman aikana vai mitä on tapahtunut?

Lisäksi pyöräily on taas mukana ohjelmassa. Tarkoitus olisi vielä löytää tarkoitukseen paremmat ja istuvammat valjaat, että jos jollain on hyviä ehdotuksia niin niitä otetaan mielellään vastaan!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Lömällä!

Viimeisestä päivityksestä on hetki aikaa ja paljon on tapahtunut.

25.5. käytiin Iitan kanssa metsässä eksymässä. Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja oli kuuma kuin saunassa. Kierreltiin uusia polkuja ja lopulta päädyttiin melkein Vaajakoskelle asti. :D Kolme tuntia meni nopsaan vain luontoa ihmetellessä.

26.5. käytiin ensimmäisen kerran kokeilemassa Flyballia. Hypyt meni ihan hyvin, mutta se itse Flyball lauta mistä pallo pitäisi saada, aiheutti Iitalle harmaita karvoja. Liian kevyellä kosketuksella pallo ei lentänyt ja se vaatineekin paljon harjoittelua. Kuumakin oli ja neiti koetti sitten päästä helpommalla ja kaivaa pallon pois kolostaan. :D Kiitos Pipelle treeneistä!
Lopuksi Iita sai leikkiä shelttipoikien Rockyn ja Rambon kanssa. Mukana menossa olivat myös sheltit Sohvi ja Zorro.

27.5. treenattiin tokoa. Harjoiteltiin noutoa, kaukoja, seuraamista, paikkamakuuta, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Treenit oli hyvät ja sitä myöten mielikin. :)

30.5. sekä kissa että koira saivat matolääkkeet.

31.5. allekirjoittanut kaapattiin. Iita pääsi mökille mummon ja papan hoiviin ja minä sain vapaan viikonlopun.

12.6. saatiin uusi lenkkikaveri eurasier tyttö Nalle. Käytiin Ankeriasjärvellä kävelyllä ja Iita kävi samalla uimassa.

13.6. tokokoe Pieksämäki. Jännitystä ei ilmassa ollut niin paljoa kuin aiemmilla kerroilla. Jotenkin treenikertojen vähyys ja laiskottelu saivat aikaan olon, että mihinkään kokeeseen ei edes olla menossa. Kyyti saatiin Saanalta ja mukana oli tietenkin Iitan musta-valkoinen hurmuri Tomy sekä uusi musta-valkoinen tuttavuus Honey.
Paikanpäällä käytiin ilmoittautumassa ja Iitaa käytin tarpeilla. Olo oli rento ja siksi vähän ahdistikin. Käytiin myös katsomassa muutama suoritus hallissa. Halli tuntui jotenkin sopivalta, kun siellä oli niin rauhallista ja hiljaista. Käytiin ennen kokeen alkua moikkaamassa Iitan velipoikaa Reinoa, joka oli tullut samaan kokeeseen ja kuin sattumankaupalla, oltiin vierekkäin ryhmäliikkeissä. Vahinkoja minimoidaksemme annoimme koirien moikata toisiaan ennen halliin menoa.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8½
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8½
Liikkeestä seisominen 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

ALO1 166,5p, 7/14 ja TK1! :)

Luoksepäästävyydessä tuomari testasi kovasti Iitan hermoja. Hämmensi niin kauan, että ilme pikkuisen värähti. :D Paikkamakuu oli ehkä se jännittävin asia, koska olin varma, että Iita ei siellä pysy veljensä vieressä. Kuin onnenkaupalla saatiin paikkamakuusta 10, koska tuomari ei kuullut kaksoiskäskyäni maahanmenossa eikä huomannut, että Iita ennakoi perusasennon. :D
Ensimmäisen seuraamisen keskeytti tuomari. Hihna oli liian tiukalla. Lopuksi vielä sanoi: "Kovasti yritit sössiä tuota seuraamista, mutta epäonnistuit." Toisessa seuraamisessa oli hyvä tekemisen meininki vaikka tässä vaiheessa jännitinkin paljon itse. Katsojien aploodit seuraamisen jälkeen oli aika harvinaista ja hienoa kuultavaa. Harmi, että en saanut videolle suoritusta niin en itse tiedä miten se meni.
Liikkeestä maahanmeno oli varmaa Iitaa. Maahanmeno oli kuulema ollut todella nopea. Koira oli vain pudonnut maahan.
Luoksetulo oli muuten mahtava, mutta perusasento jäi taas uupumaan.
Liikkeestä seisomisessa tuli joku katkos koiran päässä ja se menikin maahan. Kehuin kuitenkin, mitäpä näistä.
Estehyppy meni taas hieman vinoon, mutta kyseinen tuomari ei siitä pisteitä vähentänyt.
Jotenkin kummassa pisteitä kertyi sen verran, että saatiin koulutustunnus ja itkuhan siinä pääsi. On se vaan niin hieno tyttö. <3

Iita ALO1 TK1 ja Tomy ALO1




15.6. lähdittiin Toivakkaan talkoohommiin. Vähän jännitti viedä Iitaa paikkaan jossa on muita koiria, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Iita sai seuraa kahdesta labradorinartusta Larasta ja Lulusta. Tytöt uivat paljon ja leikkivät pihalla. Iita kävi keräämässä heinäpellolta muutaman punkin matkaansa ja kävipä myös hätyyttelemässä kanojakin. Kana parat.

Iita ja labbikset

Kuka ehtii ensin hakemaan lelua?

Kepo ja tytöt




Juhannus meni Lievestuoreella tutulla porukalla. Iita pääsi uimaan perjantaina (21.6.) Suskun ja allekirjoittaneen ottaessa aurinkoa. Iitasta on tullut oikein mestari uimari ja se pitää pallon noutamisesta yms.

Pallo on todella kova juttu.

Rrrravistus

Rantavahti <3



Juhannuspäivänä tehtiin reissu Havumäkeen. Iita pääsi jokeen uimaan ja telmimään Topin kanssa. :)

26.6. päästiin työkavereitten mukaan heidän mökille. Iita pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Nalle oli vanha tuttu ja nuorisolla meni taas leikit hyvin yksiin. Caron kanssa oli mukava seikkailla pitkin tiluksia ja Nikitaankin päästiin tutustumaan. Nikitan kanssa meni kahdestaan ihan rennosti, mutta kolmannen osapuolen tultua lähettyville, Iita sai Nikitalta kunnon pöllyytyksen. Onneksi neiti ei ollut moksiskaan eikä vastannut mihinkään uhitteluihin.
Rannalla oli mukava telmiä ja juosta pitkin pusikoita. Uiminen viilenti mukavasti ja kaikenkaikkiaan päivä oli kiva. Kiitos Hanna, Riitta ja Luca, että päästiin mukaan!

Nalle ja Iita <3

Nikita the Korvakoira

Caro, Nalle ja Iita <3


28.6. käytiin eläinlääkärissä hakemassa rokotteet. Mukana oli sekä kissa että koira. Iita sai kennelyskärokotteen ja oli muutenkin terve tyttö. Kaapo sai kolmevuotisen rokotteensa ja oli myöskin hienossa kunnossa.

29.6. Iita pääsi taas uimaan. Mikäs sen mukavampaa. :) Sama toistui seuraavana päivänä ja silloin testattiin uusia pelastusliivejä. Hyvin se uinti niilläkin onnistui.

Uudet liivit testissä.


1.7. oli allekirjoittaneen surunpäivä. Rakas kissani Kaapo vaihtoi omistajaa. Ikinä en uskonut tämän päivän tulevan, mutta niin se vaan tuli. Kaapo on joutunut viime aikoina olemaan paljon kotona yksin Iitan ja minun matkustellessa ympäriinsä. Onnekseni löytyi ihana pariskunta joka halusi antaa kodin rakkaalle ystävälleni. Kaapo pääsi uuteen kotiin Jyväskylään toisen kissan kaveriksi. <3

Ystävykset <3

<3

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tokokoe osa II. sekä vuoden ensimmäinen näyttely

17.5. meillä oli toinen tokokoe edessä. Jatkettiin alokasluokassa TK1 mielessä. Koe järjestettiin Jyväskylässä, Valorinteen kentällä. Tuomarina toimi suhteellisen tiukkaa linjaa pitävä Piritta Pärssinen.

Luoksepäästävyys 10: Vähän lähestyi tuomaria.

Paikkamakuu 8: Ei mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä. Makasi vähän toisella kupeella ja haisteli velipoikaan päin.

Seuraaminen kytkettynä 6: Aika kamalaa. Iita edisti, jätätti ja irtosi. Ei ollut yhtään mukana jutussa.

Seuraaminen taluttimetta 8½: Paransi otettaan edelleen ollen vähän muissa aatoksissa.

Liikkeestä maahanmeno 9½: Kuulema vähän hidas maahanmeno. Muuten ok. Itse annoin koiralle ihan väärän käskyn liikkeelle lähdettäessä. Allerkirjoittaneen aivopieru. :D

Luoksetulo 6: Iitan aivopieru. :D Käännyttyäni paikalleni Iita painui maahan. Käskystä kyllä lähti pirun lujaa kohti. Törmäsi minuun ja jäi seisomaan vierelle. Ainakin sai tuomarinkin nauramaan.

Liikkeestä seisominen 9: Käskyn jälkeen otti vielä muutaman askeleen.

Hyppy 8½: Edelleenkin vino ja otti muutaman askeleen "seiso"-käskyn jälkeen.

Kokonaisvaikutus 9½: Tuomari kehui kovasti. Tsemppasi loppua kohden. Näytti siltä, että meillä oli yhdessä kivaa. Käskyt olivat kauniita. :)

Tulos: ALO1, 161,5p ja sij. 4/12. :)

Kuvannut Elli Kinnunen

Luoksetuloa..


Törmäys
Tyytyväinen koira. :D


Hyppy


Meillä oli kivaa. :)


Sunnuntaina vaihdettiinkin missikisoihin tottelevaisuus. 19.5. lähdettiin Jämsään näyttelyyn ja saatiin oikein hovikuski (Hanna) ja ikioma koiran- ja omistajanhoitaja pikkumies Luca. Iita oli ainoana nuorissa nartuissa. Mitään kiitosta siellä ei oikein tullut mistään, mutta jäätelö oli hyvää. :D Iita oli tuomarin makuun liian pitkä, liian kapea, eripari korvainen, liian matala, ei kanna häntää ja turkkikin huono. Iita kyllä esitti muuta osaamistaan kallistelemalla päätään nakille ja siten saaden kaikki kehän laidalla nauramaan tuomari mukaan lukien. :D






Eilen käytiin vähän treenaamassa nartsapallolla seuraamista ja se oli kivaa. Lisäksi Iitalla oli ihan omat noutotreenit sisällä. Jostain se keksi etsiä noutokapulan ja harjoiteltiin sitten pitoa sisällä ja luovutusta.

Jostain tosin puhaltaa ihmeelliset tuulet sillä pieni lapinpöwwö oli keksinyt pistää toiset silmälasini poskiinsa. Pieni kiukku iski, mutta minkäs teit. Kai tämä oli vinkki vihdoin mennä sinne näöntarkastukseen jota olen hienosti kiertänyt jo kauan. :D

torstai 9. toukokuuta 2013

Pöllömaisteri ihan tikissä

Vappua vietettiin metsälenkin merkeissä. Mummo saatiin lähtemään mukaan, kun kelikin oli tuulta lukuunottamatta mitä mainioin. Tässä vähän kuvasatoa siltä reissulta, Iita 1v 9kk.








2.5. käytiin tekemässä pitkä metsälenkki Hannan ja Caron kanssa. Akat tuli hyvin toimeen keskenään (kuten koiratkin :D ).



7.5. tiistaina meillä oli ensimmäinen tokokoe edessä. Matkattiin Saanan ja Tomyn sekä Annan kanssa Muurameen.
Täytyy sanoa, että voi herranen aika sitä jännityksen määrää! Allekirjoittanut ei nukkunut pariin edelliseen yöhön ja paniikki iski viimeistään koepaikalla. Pelotti, ahdisti, oksetti ja paskatti kaikkea yhtäaikaa. Tupakkaa meni enemmän kuin laki sallii ja yhtäaikainen jano ja pissahätä oli mahdoton yhdistelmä, kun paikalla ei ollut vessaa! Niinpä! Mitä se sellainen peli oikein on?
Iita sai odotella autossa lukuunottamatta ulkoilutusta mikä hoidettiin alta pois. Omaa vuoroa kerkesi odotella ja muitten suorituksia seurata.
Ennen alokasluokkaa haettiin koirat ulos ja Iitan kanssa tein hyvin pienesti seuraamista mistä palkkasin sen hyvin. Koitin vaan pitää huolen etten pyörry ennen omaa vuoroa ja, että koiran mieli olisi hyvä.
Luoksepäästävyys ja paikkamakuu oli jaettu. Luokassa oli 8 osallistujaa joten jako oli 4 ja 4. Me oltiin ensimmäisessä ryhmässä. Oltiin koko luokassa toisena vuorossa joten paikkamakuussakin meidän molemmilla puolilla oli koirat.
Koko koe meni oikeastaan ihan sumussa, mutta tässä olisi pisteet osa-alueittain pienillä kommenteilla.

Luoksepäästävyys 10: Iita oli yllättävän nätisti paikoillaan, kunnes heitti tuomarin silittelyssä selälleen. :D Tuomarin kommentti: "Ei sun sinne maahan asti tarvii mennä."

Paikkamakuu 9: Ennakoi perusasennon, muuten hyvä.

Seuraaminen kytkettynä 9: Pientä haaveilua matkalla.

Seuraaminen taluttimetta 8½: Vähän enemmän haahuilua.

Liikkeestä maahanmeno 10: Ei moitteita.

Luoksetulo 7: Kaksoiskäsky. Ei tullut ensimmäisellä vaan oli ihan omissa maailmoissa. Lopussa perusasento tuli viiveellä.

Liikkeestä seisominen 10: Yllätti täysin. Voi sitä onnen tunnetta, kun kääntyi ympäri ja näki, että se todellakin seisoo! :)

Estehyppy 7½: Hyppäsi pienen arpomisen jälkeen ja jäi vinoon esteen taakse. Ennakoi vielä perusasentoa.

Kokonaisvaikutus 9: Koira oli vähän kysymysmerkkinä koko kokeen. :D

ALO1 174p 4/8.

Hieno ensikokemus ja täytyy kiittää kaikkia jotka jaksoivat tsempata ja katsoa mun panikointia ja kiitos myös kaikille onnittelijoille!

Linkki vielä tokokoevideoon josta iso kiitos Annalle!

Tänään käytiin Iitan kanssa mätsärissä Citymarketilla. Vettä vihmoi ja sijoitusta ei taaskaan tullut. Tulipahan samalla lenkki tehtyä jos ei muuta. :D 



sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Pöllömaisteri - koirakoulun kauhukakara

Pääsiäisen vietin ilman koiraa. Iita lähti mökkeilemään perjantaina (29.3.) ja tuli takaisin vasta maanantaina (1.4.).

6.4. käytiin viimeisen kerran jäällä. Saatiin olla Iitan kanssa pitkästä aikaa kahdestaan pitkällä lenkillä ja hermo lepäsi kyllä. Iitalla tosin oli joku omakeksimä luonnetesti menossa mihin kuului lumiukon haukkuminen ja puun oksalla olevan muovipussin piiritys. :D

11.4. Käytiin Killerillä Kilpatallin maneesissa mätsärissä. Meitä tuomaroi Taina Miettinen (Peikkovuoren kennel) ja saatiinkin punainen nauha. Sijoitusta ei kyllä tullut ja palkintosijat meni kyllä aivan oikeaan osoitteeseen. Hauskaa oli käydä ensimmäistä kertaa ns. sisätiloissa näyttelemässä ja kahvikin maistui ulkosalla oikein hyvälle.

16.4. treenattiin Saanan ja Tomyn kanssa. Tehtiin paikkamakuu joka oli oikein onnistunut. Saana liikkuroi alon liikkeitä ja liikkurointi ei tuottanut ongelmia. Seuraaminen oli hyvää, mutta itse kompuroin taas jalkoihini. Liikkeestä maahanmeno oli oikein napakka. Luoksetulossa loppuasento tökkii ja liikkeestä seisominen meni maahanmenoksi. Muuten mukava treeni. Lopuksi käytiin koirien kanssa lenkillä ja mukaan liittyi Saanan silkkiterrierit Taimi ja Ida.

20.4. treenasin aamulla yksin Iitan kanssa Huhtasuon liikuntapuiston kentällä. Tehtiin alokasluokan liikkeitä ja nyt ei ollut moitteita missään. Lopuksi heitettiin lenkki Kangaslammen rannassa ja istuttiin nauttimassa kevätauringosta. :)

21.4. oltiin mätsärissä Seppälän Citymarketin parkkipaikalla. Yhtään en taaskaan muista kuka meidän pari oli, mutta punainen nauha saatiin. Lopulta sijoitusta ei tullut, mutta tuttavien näkeminen oli kyllä mukavaa ja keli palkitsi.

22.4. treenattiin tokoa Palokan suunnalla. Saana ja Riikka olivat hyvänä apuna ja siitä kiitos heille. Paikkamakuu oli hyvä. Seuraaminen oli jo parempaa, kun käännöksetkin onnistuvat. Tällä kertaa liikkeestä maahanmeno tökki ja seisominen onnistui. Luoksetulossa perusasento puuttui ja hyppy oli ihan ulalla. Toisinsanoen se oli pellehyppy. Ensimmäinen yritys meni riman ali kirjaimellisesti, jäi kyllä seisomaan esteen toiselle puolen. Toinen yritys oli kierto ja seisomaan esteen taakse. Lisää harjoitusta siis.
Lopuksi tehtiin koirien kanssa lenkki ja hauskaa tuntui olevan. Iita sai seuraa bortsupojilta Tomylta ja Pyryltä ja mukana menossa tietysti silkit x2.

23.4. treenattiin taas Palokassa. Paikkamakuu oli aika.. noh.. koira näytti enemmän hylkeeltä kuin koiralta. Mihinkään se ei kyllä lähtenyt vaikka ohi kulki kaksi berniäkin. Plussat siitä! Jäävät oli nyt hyviä ja hyppykin onnistui lopulta. Luoksepäästävyys oli työntakana mutta pysyi se jotenkin nahoissaan. Seuraamista tehtiin pätkiä ja suonissa virtasi taas kengurubensaa. Mistä lie sitä tankannut?

25.4. treenattiin omalla kentällä. Jäävät oli ihan hukassa. Seiso = maahan, jostain paineistuu. Paikkamakuun asentoa myös haettiin sekä luoksetulon loppuasentoa. Seuraaminen oli oikein nättiä. Iita tosin kesken treenien karkasi jonkun tytön luokse, koska luuli sitä joksikin tutuksi ihmiseksi.
Sisätiloissa harjoiteltiin vielä hyppyä eikä siinä tällä kertaa ollut ongelmaa.

26.4. lähdettiin bussilla kohti keskustaa ja sieltä vaihto ja kohti Kypärämäkeä. Käväistiin Iitan kanssa Kypärämäen Musti&Mirrissä ostoksilla ja mukaan tarttui uusi narupallo. Siitä suuntasimme Ellille ja treenaamaan.
Seuraaminen oli suht ok. Painoi kylläkin. Jäävistä liikkeestä maahanmeno oli hyvä ja liikkeestä seisomisessa painui maahan. Paineistuu edelleenkin. Lopulta luulen keksineeni siihen ratkaisun. Siitä lisää jos olen oikeassa. Luoksetulon loppuasentoa harjoiteltiin edelleenkin ja se vaan ei meinaa luonnistua ilman erillistä käskyä. Nouto oli pakko kokeilla myöskin ja olihan se kesken. Mällää kapulaa ja sylkäisee sen suustaan perusasennossa. Ruutu oli ihan hukassa, mutta eipä sitä olla tehtykään.
Treenien jälkeen lähdettiin lenkkeilemään kohti Laajavuorta. Mukana oli Mio ja Katla ja jossain vaiheessa mukaan liittyi kolmaskin karjakoira Armi. Iita oli kummallinen koko matkan. Ei kiinnostunut Ellin koirista ja Armin haastaessa leikkiin käänsi vaan päätään toiseen suuntaan ja matkasi yksin.
Laajavuoressa kokeiltiin ensimmäistä kertaa esineruutua. Se oli oikein hauskaa ja Iita tuntui tajuavan humpan juonen heti. :)
Laajavuoresta tultiin bussilla kotiin. Heti, kun päästiin ulos autosta Iita alkoi oksentamaan. Ikinä se ei ole kärsinyt matkapahoinvoinnista ja mitään se ei ollut syönytkään. Matka Huhtakeskukselta kotiin tuntui kestävän ikuisuuden ja litimärkänä odotin koiraa joka voi pahoin vähän väliä koko matkan. Pakko oli kuitenkin kotiin päästä. Kotona pesin koiran ja asetin sille pyyhkeen lattialle jonka päällä se makasikin koko loppuillan. Onneksi oksentaminen loppui ja muutenkin Iita tuntuu taas omalta itseltään.

Nyt olisi aika startata uuteen viikkoon ja uusiin haasteisiin. Palaamisiin!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kevättä odotellessa

Lomaviikon perjantaina (15.3.) käytiin mummon ja papan kanssa pilkillä Ankeriasjärvellä. Kolmisen tuntia vierähti jäällä edes takaisin seilatessa. Kalasaalis oli laihahko, yhdestä ahvenesta tuskin keiton makuun kukaan pääsi.



Seuraavalla viikolla oltiin taasen tiistaina Ankeriasjärveä kohti menossa, kun vastaan tuli (mikäs muukaan kuin) irtokoira. Koiran omistaja ei kutsunut koiraansa eikä tehnyt mitään pahoittelevaa elettä. Meinasi verenpaineet nousta, mutta ei kuitenkaan. Ajattelin, että menetys on lopulta hänen jos joku pienen tutsipuudelin syö. Me jatkoimme matkaamme ja nainen noukki koiransa valjaista kainaloon ja jatkoi toiseen suuntaan. Iitakin sai myöhemmin juoksennella vapaana ja oli hyvin kuulolla.

Keskiviikkona saatiin lenkkiseuraa Hannasta ja Carosta. Pientä epävarmuutta oli alkuun ilmassa siitä, mitä Caro Iitasta tuumaa. Epäilyt oli kuitenkin turhaa ja lenkki meni ihan hyvin. Iita tosin alkuun pöljäili ja allekirjoittaneen hermot ei sitä kestänyt. Tai oikeastaan ranne ei kestänyt. Olen kärsinyt pari viikkoa oudosta kivusta ranteessa ja joitakin liikkeitä se ei vaan kestä.
Lenkin päätteeksi käytiin Iitan kanssa vielä kaksistaan touhuilemassa päiväkodin parkkipaikalla seuraamista ja jääviä kera luoksetulon. Kaikki meni oikein mallikkaasti. :)

Torstaina meillä oli reissu Tikkalan mätsäriin. Koiria oli paikalla yllättävän paljon ja paljous taisi yllättää järjestäjätkin. Paikalla tavattiin useita lapinkoiria ja Iitalla tuntui olevan hauskaa.
Itse kehästä jäi paha maku suuhun vähän meille kaikille. Tuomari jakoi porukan kahtia ja juoksutti isossa ryhmässä pientä kehää ympäri 2-3 kertaa jonka jälkeen katsoi kaikkien takaliikkeet viiden ryhmissä. Siitä sitten valittiin sijoittujat ja muille kiitosta ja kirvesvartta. Moni oli sitä mieltä ettei tuomari edes katsonut kaikkia koiria ja tuosta ei voi edes sanoa, että saipahan kokemusta. Iitan kanssa syötiin lohdutus makkara ja lähdettiin porukalla ajamaan takaisin kohti Jyväskylää. Tulipahan käytyä eikä toiste tarvitse mennä.

Lauantaina elikkäs eilen päästiin Tian ja Lykyn kanssa aamulenkille. Matkattiin Ankeriasjärvelle missä koirat sai juosta irrallaan. Lykyllä oli taasen vähän omat jutut, mutta näyttäytyi kivasti aika ajoin ja kävi ottamassa kontaktia muihin. Iita seurasi Tiaa ja minua ja välillä kävi katsastamassa maastoja Lykyn kanssa. Kiitos taas seurasta!






Tänään käveltiin kauniissa säässä Kauhatielle hakemaan Topia lenkille. Lähdinkin sitten siitä jatkamaan matkaa kahden koiran voimin. :) Aurinko lämmitti mukavasti ja koiratkin tuntuivat nauttivan. Käveltiin hiekkamontuille missä koirat pääsivät juoksemaan vapaana. Iitan kanssa meille tuli ulkoilua liki kolme tuntia. :D Tultiin kylläkin autokyydillä kotiin ja voi olla, että olisin saanut pientä sylikoiraani kantaa loppumatkan sillä niin väsynyt neiti oli. Kiitos vielä Topin porukoille koiran lainasta ja kyydistä!