Kartalla

Viime viikolla meillä oli taas perjantaina myrkytys asunnossa ja senpä vuoksi Kaapo ja Iita saivat mennä päivähoitoon mummille. Eihän siinä koiran hoitamisessa mitään, mutta kun se kissa. :D Kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin taas illaksi kotiin.

Lauantaiaamuna sain todella ikävän herätyksen. Heräsin siihen, että joku oksentaa ja se oli tietenkin Iita. Nousin ylös ja huomasin, että sitä tavaraa oli tullut toisestakin päästä. Laskin Iitan makkarista pois ja se menikin keittiöön juomaan, mutta siellä sattui uusi vahinko ja nyt ulosteen seassa oli jo verta.

Mitä tekee hysteerinen ensikoiran omistaja?

Heitin maton pyykkiin ja vaatteet niskaan. Ulkona Iita ulosti jälleen jotain löysää ja verensekaista. Kotiin päästyäni soitin eläinlääkärille kysyäkseni mitä tehdään. Koska Iita joi kuitenkin hyvin, eläinlääkäri kehotti seuraamaan tilannetta kotosalla. Todella vetelähän koko lapsukainen oli ja voimaton. Riisin keitinvesi ei ollut houkuttelevaa ja Inupekt Forte -tabletit aivan kamalia.

Muutama päivä siis mentiin riisillä, raejuustolla ja seillä. Tänään annoin jo vähän oikeaa ruokaa mukaan ja maha on pysynyt kunnossa. Epäilyksenä ovatkin: "Söikö se jotain lammenrannasta vai aiheuttiko risut moisia vatsanpuruja?".

Eilen sunnuntaina sain mieluisan viestin Elliltä joka lupasi tulla meillepäin lenkkeilemään Mion kanssa. Lähdettiinkin reippailemaan hienoon säähän metsään. Koirilla tuntui olevan ihan mukavaa jolkotella polkuja ja Iitakin melkein malttoi mielensä ja MELKEIN käyttäytyi. :D Ongelmaksi muodostuikin koko joukon huono suuntavaisto ja polkujen loppuminen. Mahtoi sitä yhtä hiihtäjää naurattaa, kun kaksi naista koirineen konttaa metsästä hiihtouralle kysyen: "Missä mahdetaan olla?" :D

Selville vesille päästyämme Elli kävi Siwassa ja Iita oli paikkamakuussa sen aikaa kaupan pihassa Mion pitäessä vierellä vahtia. Palkittiin itsemme tutun kaavan mukaan Pepsillä ja pullalla. :D Kiitos vielä kovasti seurasta ja kyllä se Mion on vaan ihan huippu kurjakoira! <3

Tänään Iita pääsi aamusta lähtemään mummin ja papan kanssa mökille. Koko päivä meni mökillä touhutessa. Ainut pieni lapsus sattui lapinkoiralle, kun se näki metsästäjän päivän saaliin. Pieni pupu sai lappalaisen pasmat sekaisin ja sille oli vain pitänyt haukkua vaikka henki olikin jo pupun jättänyt ja siten haukkua ei enää tarvittu. :D

Yrittänyttä ei laiteta..

Viime ajat on olleet aika hiljaista. Mitään ei olla tehty eikä missään käyty.

Tänään allekirjoittanut otti itseään niskasta kiinni ja lähti treenailemaan. Meidän lähellä on kiva päiväkodin parkkipaikka jossa on hyvä yhden koiran kanssa treenailla. Parkkipaikka on osittain aidattu ja siitä näkee hyvin jos joku menee ohi.

Aloitettiin paikkamakuulla. Kelloa en katsonut ja huomiota kiinnitin siihen, että koira olisi mahdollisimman paikoillaan. Hyvin meni. Seuraamista tehtiin erilaisilla kaavioilla. Seuruutin pidenpää pätkää ja lyhyempää, käännöksillä ja ilman. Itse koitin keskittyä katselemaan eteenpäin ja palkkasin silloin, kun Iita oli nätisti. Hienosti meni. Olin todella tyytyväinen. Lisäksi tehtiin erikseen käännöksiä paikallaan. Luoksetulo oli vähän laiskaa. Nyt Iita oli kyllä kuulolla ja lähti heti käskystä, mutta vauhtia saisi olla enemmän. Liikkeestä seisominen oli nyt paremmin hajulla ja sitä tullaan jatkossakin harjoittelemaan maahanmenoa enemmän. Palattiinkin tuossa seisomisessa vähän taaksepäin ja muisteltiin miten se menee. Pari hienoa pysähdystä ja se oli siinä. Lisäksi otettiin noutoa ja Iita lähtikin hienosti hakemaan kapulaa, mutta palautus meinasi mennä läskiksi. :D Hyvin se kesti kuitenkin pientä ojennusta asiasta ja oikein kovat kehut hyvästä palautuksesta. Pitoakin löytyi jo jonkin verran ja sitä koitetaan lisätä pikkuhiljaa.
Pientä käytöshäiriötä aiheutti pari dobberia jotka menivät parkkipaikan ohi ja siitä käytiin aika tiukka keskustelu, tarvitseeko toisien koirien näkemistä kommentoida vai ei. Taisin voittaa eli tilanne Milla-Iita 1-0.
Loppuun tehtiin vielä vähän käännöksiä ja kovat kehut hyvästä työstä.

Kaikin puolin jäi hyvä mieli reippaasta pikku koirasta. :)

Eilen Iita vietti päivän mökillä mummin ja papan kanssa. Kovasti sai sieltäkin kehuja. Hyvin pysyi pihassa irrallaan ja juoksi kovasti. Äitinikin oli treenannut seuraamista mökillä ja on hienoa kuinka joku muukin innostuu tekemään pienen pätevän kanssa. <3

Nyt tämä tyttö jättää koiran mummin hoiviin ja lähtee valmistautumaan syntymäpäivien viettoon. Taas tulee vuosi täyteen, mutta aikuiseksi en kasva!

Uusi vuosi, vanhat jutut

Vuoden vaihtumista vietettiin Iitan kanssa eri osoitteissa. Ihana äitini halusi olla avuksi ja pitää seuraa Iitalle, kun vastuuton omistaja lähti juhlimaan. Ihan hyvin se kuitenkin meni näinkin. Iita ei liiemmin stressannut pauketta, mutta ihmetteli kyllä pää kallellaan ja oli hieman epävarma koko jutusta. Minä taasen.. noh, se on juttu erikseen. ;)

Viikko on mennyt nopeaan ja itse en ole ehtinyt kuin stressata töistä ja treenaamisesta. Jälkimmäinen ilmeisesti ahdistaa nyt siinä määrin, että ei oikein huvita. Olen taas jumissa, mutta en tiedä missä.

Iita tarjoaa sisällä koko ajan itseään perusasentoon, että: "Voitaisko tehdä jotain?". :( Harmittaa niin pirusti, että ihan itkettää. Mielessä pyörii erinäisiä vaihtoehtoja ja jotain pitäisi tehdä.

Eilen Iita sai mennä mummolle hoitoon päiväksi, kun meille tuli tuholaistorjujat. Mikä parasta koira sai kaverikseen kissan. :D Kaapo oli heti kuin kotonaan ja Iita vaan ihmetteli järjestelyä.

Nyt lähden etsimään kadonnutta motivaatiota ja mietin miten saisin jonkun porukan kasaan kerran viikossa jonnekin minne itsekin pääsisin.